Johtaja on harvoin fyysisesti yksin. Kalenteri on täynnä, käytävällä pysäytetään, viestejä tulee iltaisin. Silti moni johtaja kuvaa työtään yksinäiseksi.
Kun tämä tulee puheeksi, sen sanominen tuntuu usein vaikealta. Yksinäisyys kuulostaa tunnustukselta, jopa valitukselta – ihmiseltä, joka on saanut vastuun ja hyvän aseman mutta ei osaa kantaa sitä.
Ajattelen toisin. Johtajan yksinäisyys ei ole luonteenpiirre eikä merkki heikkoudesta. Se on asemaan sisäänrakennettu rakenne.
Ja koska se on rakenne, siihen voi myös vaikuttaa rakenteellisesti. Se on tämän tekstin varsinainen asia.
Neljä syytä, joilla ei ole tekemistä luonteesi kanssa
Tieto kulkee ylöspäin suodattuneena. Kukaan ei valehtele sinulle. Mutta jokainen miettii hetken, miten asian sanoo, kun sen kertoo sinulle. Pieni pehmennys, hieman myönteisempi sävy, muutama yksityiskohta pois. Kun tämä toistuu sadassa keskustelussa, sinun käsityksesi tilanteesta on järjestelmällisesti hieman todellisuutta valoisampi – etkä voi tietää kuinka paljon.
Palaute loppuu. Alaisiasi arvioidaan, sinä arvioit heitä. Sinun työtäsi arvioidaan tuloksilla, ei kohtaamisilla. Harva kertoo johtajalle, miltä hänen kanssaan on olla samassa huoneessa. Mitä ylemmäs mennään, sitä vähemmän kukaan sanoo mitään.
Rooli ei salli keskeneräisyyttä. Johtajan odotetaan tietävän suunnan. Se on kohtuullinen odotus. Mutta se tarkoittaa, että epävarmuutta, kesken olevaa ajattelua ja ”en tiedä vielä” -vaihetta ei voi näyttää siellä missä työ tehdään. Ne on käsiteltävä jossain muualla – tai sitten ei ollenkaan.
Vertaisia ei ole lähellä. Ne jotka ymmärtäisivät tilanteesi parhaiten ovat joko kilpailijoita, oman organisaatiosi alaisia tai hallituksen jäseniä, joille raportoit. Jokaisessa suhteessa on jokin panos. Puhtaasti vertaista keskustelua on vaikea löytää.
Miksi tämä on muutakin kuin tunnekysymys
Yksinäisyydestä puhutaan usein jaksamisen kautta, ja se on tärkeää. Mutta minua kiinnostaa myös toinen puoli.
Kun ajattelua ei voi testata kenenkään kanssa, se alkaa kiertää omaa rataansa. Tulkinnat vahvistuvat, koska mikään ei haasta niitä. Vaikeat päätökset siirtyvät, koska niitä ei ole voinut pohtia ääneen. Ihmissuhteisiin liittyvät ratkaisut tehdään yksin, ja niistä tulee helposti joko liian varovaisia tai liian jyrkkiä.
Yksinäisyys ei siis vain väsytä johtajaa. Se heikentää päätösten laatua – ja se maksaa organisaatiolle.
Tämä on se kohta, jossa asia lakkaa olemasta yksityinen ja muuttuu johtamisen kysymykseksi.
Mikä auttaa
Auttava asia ei ole se, että johtaja hankkii lisää keskusteluja. Niitä on jo liikaa. Auttava asia on yksi paikka systeemin ulkopuolella.
Ulkopuolisuus on tässä olennaista. Se tarkoittaa ihmistä, jolla ei ole panosta organisaatiosi päätöksissä, joka ei raportoi kenellekään sinun organisaatiossasi eikä hyödy siitä mihin suuntaan päädyt. Vasta silloin voit sanoa ääneen sen keskeneräisen version.
Käytännössä se tarkoittaa muutamaa asiaa. Saat kuulla oman ajattelusi ulkopuolelta. Joku kysyy kysymyksen, jota et itse ollut huomannut kysyä. Tulkinta, joka oli alkanut tuntua tosiasialta, palautuu tulkinnaksi. Ja tunteet – ärtymys, pettymys, huoli, syyllisyys – saavat paikan, jossa niitä voi tutkia sen sijaan että ne vaikuttaisivat päätöksiin nimettöminä.
Olen ollut molemmilla puolilla pöytää
Olen itse yrittäjä ja toiminut yrityksen hallituksen puheenjohtajana. Tiedän käytännössä, miltä tuntuu kantaa vastuuta ihmisistä, taloudesta ja tulevaisuudesta silloin, kun kaikkia vastauksia ei ole.
Se on eri asia kuin lukea johtamisesta. Kun istun johtajan kanssa, en lähesty hänen tilannettaan pelkän teorian kautta.
Samalla psykoterapeuttinen taustani auttaa näkemään sen, mikä tapahtuu pinnan alla: vuorovaikutusmallit, uskomukset ja jännitteet, jotka vaikuttavat johtamiseen usein enemmän kuin tiedostamme.
Yksi rehellinen rajaus
Työnohjaus ei poista johtajan vastuuta eikä tee päätöksiä helpoiksi. Yksinäisyys ei katoa kokonaan, koska osa siitä kuuluu asemaan.
Mutta ero on siinä, kannatko sitä yksin vai onko sinulla paikka, jossa ajattelusi ei jää kiertämään kehää.
Ulkopuolisen näkökulman hakeminen ei ole merkki siitä, ettet pärjää. Se on merkki siitä, että otat päätöstesi laadun vakavasti.
Jos tämä tunnistui: johdon ja esihenkilöiden työnohjaus on juuri tätä varten. Voit myös ottaa yhteyttä ja kysyä, sopisiko se sinun tilanteeseesi.
