Työnohjaus ei ole minulle paikka, jossa työnohjaaja kertoo, miten sinun pitäisi johtaa, tehdä työsi tai ratkaista ongelmasi. Minulle työnohjaus on ennen kaikkea ajattelun tila.
Paikka, jossa voi hetkeksi laskea käsistään vastuun, kiireen ja vaatimuksen tietää, mitä pitäisi tehdä. Pysähtyä tutkimaan sitä, mitä työssä, työyhteisössä – ja itsessä – oikeastaan tapahtuu.
Erityisesti johtajalle ja esihenkilölle tällainen tila voi olla harvinainen. Johtamistyössä odotetaan ratkaisuja, päätöksiä, suunnan näyttämistä ja kykyä kannatella myös muiden epävarmuutta. Mutta missä johtaja saa itse olla epävarma, keskeneräinen tai yksinkertaisesti ihmetellä ääneen?
Siihen haluan työnohjauksessa tarjota tilan.
Johtamistyö on tekijänsä näköistä
Ajattelen, että johtajan tärkein työväline on hän itse.
Johtamiseen vaikuttavat koulutuksen ja kokemuksen lisäksi oma historia, temperamentti, arvot, uskomukset, tunteet ja tapa olla suhteessa muihin ihmisiin.
Siksi työnohjauksessa minua kiinnostaa paitsi mitä tapahtui, myös:
- Mitä sinä tilanteessa ajattelit?
- Mitä tunsit?
- Mitä teit?
- Mitä jätit tekemättä?
- Mitä ehkä pelkäsit?
- Mitä yritit suojella?
- Miten oma toimintasi vaikutti muihin?
- Ja mitä voisit seuraavalla kerralla tehdä toisin?
Tässä tullaan reflektiivisyyteen, joka on oman työskentelytapani ydintä. Reflektio ei tarkoita loputonta itsensä analysoimista. Sen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä niin, että syntyy enemmän vaihtoehtoja toimia.
Kun ymmärrän paremmin, miksi toimin kuten toimin, minun ei tarvitse toimia aina samalla tavalla.
En halua antaa sinulle valmiita vastauksia
Johtajat ovat usein tottuneet ratkaisemaan ongelmia. Siksi myös työnohjaukseen voidaan tulla odotuksella: kerro minulle, mitä minun pitäisi tehdä.
Voin toki jakaa tietoa, näkökulmia ja kokemustani silloin, kun niistä on hyötyä. Mutta työnohjaajana tärkein tehtäväni ei ole tietää puolestasi.
Jos antaisin jatkuvasti vastaukset, vahvistaisin helposti riippuvuutta työnohjaajasta. Minua kiinnostaa päinvastainen suunta: haluan vahvistaa sinun omaa ajatteluasi, harkintaasi ja toimijuuttasi.
Kysyn paljon. Joskus kysyn kysymyksen, johon vastaus löytyy nopeasti. Joskus kysymys jää kulkemaan mukana vielä työnohjauksen jälkeenkin.
Ja joskus haastan. Jos huomaan ajattelussa ristiriidan tai saman toimintamallin toistuvan, saatan pysäyttää siihen. En siksi, että tietäisin paremmin, vaan koska ulkopuolelta voi joskus nähdä jotakin, mitä tilanteen keskellä oleva ei itse enää näe.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Psykoterapeuttitaustani vaikuttaa väistämättä tapaani tehdä työnohjausta. Olen kiinnostunut siitä, mitä näkyvän toiminnan alla tapahtuu: tunteista, vuorovaikutuksesta, suhteista, uskomuksista ja ihmisen tavasta suojautua vaikeissa tilanteissa.
Samalla ajattelen systeemisesti. Työyhteisön ongelma ei yleensä ole vain yhden ihmisen ongelma. Johtajan toiminta vaikuttaa työntekijöihin, työntekijöiden toiminta johtajaan, organisaation rakenteet ihmisiin ja ihmiset organisaation kulttuuriin.
Siksi yksittäisen ihmisen muuttaminen ei aina ratkaise ongelmaa. Joskus pitää katsoa laajemmalle: mitä tässä systeemissä tapahtuu ja mikä pitää nykyistä tilannetta yllä?
Tunteet kuuluvat myös johtamiseen
Johtamistyössä puhutaan paljon strategiasta, tavoitteista, prosesseista ja tuloksista. Vähemmän puhutaan häpeästä, riittämättömyydestä, pelosta, pettymyksestä, vihasta, kateudesta, hyväksynnän tarpeesta tai vallasta.
Silti ne kulkevat työpaikalle joka aamu ihmisten mukana. Myös johtajan.
Tunteiden tunnistaminen ei tee johtamisesta pehmeää. Päinvastoin. Kun johtaja tunnistaa, mikä hänessä aktivoituu vaikeassa tilanteessa, hänellä on paremmat mahdollisuudet valita toimintansa sen sijaan, että hän vain reagoi.
Siksi myös tunteita saa tuoda työnohjaukseen.
Työnohjaus ei ole terapiaa – mutta ihminen ei jakaudu osiin
Työnohjaus ja psykoterapia ovat eri asioita ja niillä on erilaiset tavoitteet. Työnohjauksen fokus on työssä, ammatillisessa roolissa, johtamisessa ja työyhteisössä.
Silti työpaikan ovella ei voi riisua omaa historiaansa, persoonallisuuttaan tai tunteitaan naulakkoon. Siksi työnohjauksessa voidaan joskus huomata, että jokin työtilanne koskettaa paljon syvempää kohtaa. Tällaisen yhteyden tunnistaminen voi olla erittäin arvokasta – kunhan työnohjauksen perustehtävä säilyy kirkkaana.
Psykoterapeuttinen osaamiseni antaa minulle välineitä tunnistaa näitä ilmiöitä ja samalla pitää työnohjauksen rajat selkeinä.
Entä tavoitteet ja tulokset?
Hyvä työnohjaus ei mielestäni ole pelkästään mukava keskustelu kerran kuukaudessa. Haluan, että työskentelyllä on suunta.
Työnohjauksen alussa pysähdymme siihen, mitä haluat työskentelyltä. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi johtajana kasvamiseen, itsensä johtamiseen, vaikeisiin henkilöstötilanteisiin, vuorovaikutukseen, päätöksentekoon, työssä jaksamiseen tai oman johtajaidentiteetin vahvistamiseen.
Palaamme tavoitteisiin prosessin aikana: Mikä on muuttunut? Mitä olet ymmärtänyt? Mitä teet nykyään toisin? Miten muutos näkyy työssäsi ja ympärilläsi?
Minulle työnohjauksen arvo syntyy siitä, että reflektio alkaa vähitellen näkyä myös toiminnassa.
Lämpimästi ja riittävän jämäkästi
Ehkä näin kuvaisin parhaiten omaa työskentelytapaani.
Haluan rakentaa suhteen, jossa voit turvallisesti sanoa myös sen, mitä et muualla sano. Saat olla epävarma, turhautunut, väsynyt, kunnianhimoinen, innostunut tai keskeneräinen.
Mutta turvallisuus ei tarkoita sitä, että olisimme aina samaa mieltä. Rohkaisen kokeilemaan uutta. Herättelen katsomaan asioita toisesta suunnasta. Kysyn joskus vaikeitakin kysymyksiä ja haastan ajattelua silloin, kun uskon sen vievän työskentelyä eteenpäin.
Tuon mukaan psykoterapeuttisen ymmärrykseni ihmisestä, systeemisen ja ratkaisukeskeisen ajattelun, tutkimustietoa sekä oman kokemukseni yrittäjyydestä ja johtamisesta.
En kuitenkaan halua tehdä sinusta minun näköistäni johtajaa. Haluan auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi siitä, millainen johtaja sinä olet – ja millainen haluat olla.
Siitä työnohjaus minulle parhaimmillaan alkaa.
